Hyviä käytäntöjä psykososiaalisesti kuormittaviin tilanteisiin
Psykososiaalisilla kuormitustekijöillä tarkoitetaan työn sisältöön, työn järjestelyihin ja työyhteisön sosiaaliseen toimivuuteen liittyviä tekijöitä, jotka voivat aiheuttaa työntekijälle haitallista kuormitusta.
Osion alasivut
Työntekijän haitallisen kuormittumisen ja terveyden heikkenemisen on osoitettu olevan seurausta työn vaatimuksista erityisesti sellaisissa tilanteissa, joissa työn vaatimukset ylittävät työntekijällä olevat hallintamahdollisuudet.
Vaikuttamalla työntekijöiden työn hallintamahdollisuuksin voidaan työn henkistä kuormittavuutta vähentää.
Kuormitustekijän mukaan voidaan työntekijöiden henkistä kuormitusta vähentää myös esimerkiksi siten, että
- lisätään ja ylläpidetään työntekijöiden ammattitaitoa ja tuetaan näin työntekijöiden etenemispyrkimyksiä urallaan
- määritellään työntekijän tehtävänkuva selkeästi
- annetaan työntekijöille mahdollisuus vaikuttaa omaan työhönsä
- tiedotetaan yritystä koskevista asioista ja muutoksista
- keskustellaan avoimesti työtä koskevista kysymyksistä
- annetaan palautetta
- luodaan selkeät pelisäännöt siitä, kuinka työpaikalla toimitaan.
Fyysisen työympäristön ominaisuudet vaikuttavat osaltaan myös henkiseen kuormittuneisuuteen. Häiritsevä melu aiheuttaa epämukavuutta ja vaikuttaa työntekijän suorituskykyyn esimerkiksi siten, että se heikentää keskittymiskykyä tai estää sosiaalisen kommunikoinnin työntekijöiden välillä.
Esimerkkejä henkisesti kuormittavista tilanteista
Työ on yksipuolista, kun sen sisältö tai suoritustapa jatkuu samanlaisena tai siinä toistuvat kapea-alaiset osatehtävät. Yksipuolinen työ alikuormittaa työskentelyä laadullisesti. Työntekijän tarvitsee käyttää psyykkistä kapasiteettiään vain rajoitetusti.
Työn pakkotahtisuus esiintyy tyypillisesti yhdessä työn yksipuolisuuden kanssa. Työn pakkotahtisuus aiheutuu yleensä koneesta tai prosessista. Työntekijän on jatkuvasti ja toistuvasti toimittava määrätyssä tahdissa ilman tauon mahdollisuutta. Kone tai prosessi voi sitoa työntekijän myös siten, että työntekijä joutuu valvomaan konetta tai prosessia eikä voi poistua työpaikaltaan.
Ihmisten henkiseen kuormittuneisuuteen vaikuttavat vastuu muista ihmisistä, heidän kehityksestään ja terveydestään sekä turvallisuudestaan työssä tapahtuvista aineellisista vahingoista sekä työn tai tuotteen laadusta. Kuormitustekijäksi vastuu muodostuu lähinnä johto- ja esihenkilötehtävissä.
Jokaisella ansiotyössä käyvällä on oma paikkansa eli roolinsa työpaikallaan. Työrooli muodostuu niistä odotuksista, joita työntekijään kohdistetaan organisaation muilta tahoilta.
Selkeä tehtäväkuvaus ja työntavoitteiden määrittely auttaa työntekijää sisäistämään oman työroolinsa ja saavuttamaan hänelle asetut tavoitteet. Kuormittuneisuuden kannalta on tärkeää myös se, että työntekijän henkilökohtaiset tavoitteet ovat yhteensopivia työtehtävän vaatimusten kanssa.
Vaikuttamismahdollisuudet työn sisältöön ja työjärjestelyihin ovat tärkeä työn kuormittavuutta säätelevä tekijä. Vähäiset vaikutusmahdollisuudet voivat aiheuttaa joko haitallista stressiä tai johtaa yleiseen passivoitumiseen.
Urakehitys- ja etenemismahdollisuuksien puute sekä oppimismahdollisuuksien vähyys voivat lisätä työn henkistä kuormittavuutta. Työn sisällön haasteellisuudella ja monipuolisuudella voidaan ylläpitää työntekijän jatkuvaa oppimista ja tarjota samalla kehittymisen haasteita.
Asiakkaiden ja henkilöstön välisen kanssakäymisen kuormittavuuteen vaikuttaa asiakkaalta tuleva myönteinen tai kielteinen palaute.
Työyhteisön jäsenten välisissä ihmissuhteissa vaikuttavat erilaiset sosiaalisen vuorovaikutuksen tilanteet, kuten kokoukset, sovitut kokousmenettelyt, palautekeskustelut, ryhmätyöskentelyn periaatteet sekä henkilöiden yksilölliset kokemis- ja reagointitavat.
Ongelmat työyhteisössä saattavat aiheuttaa henkistä kuormitusta, ja ne voivat näkyä esimerkiksi henkisenä väkivaltana, epäasiallisena käyttäytymisenä tai syrjintänä.