Työturvallisuuden johtaminen

Työturvallisuuskeskuksen maksuton työkalu Työturvallisuuskartoitus auttaa arvioimaan, onko työpaikkasi työturvallisuuden, työterveyden ja työsuojelun yhteistoiminta järjestetty lain hengen mukaan.                                                                                                                                 

Kartoituksen tehtyäsi saat tulossivun ja linkkilistan työturvallisuustoiminnan hyviin toimintakäytäntöihin.  

Yksityiskohtaisemman tarkistuksen työturvallisuusjohtamisen tilasta voit tehdä käyttäen työsuojeluhallinnon Halmeri-menetelmää:

Yrityksen johto asettaa selkeät tavoitteet työpaikan turvallisuudelle ja terveellisyydelle, sitoutuu turvallisuustyöhön sekä tuo sen käytännön toiminnallaan selkeästi esiin. Työsuojelutavoitteet valmistellaan yhteistyössä työntekijöiden kanssa. Kun tavoitteet ovat selkeät kaikille ja niitä pidetään mielekkäinä, kaikki haluavat tehdä parhaansa niiden hyväksi.

Turvallisuustyön organisoinnilla selkeytetään vastuut ja roolit. Kaikki tietävät esimerkiksi, kuka vastaa työohjeiden laatimisesta, kuka hoitaa työnopastuksen, kuka vastaa henkilösuojainten käytöstä ja käytön valvonnasta.

Käytännössä yrityksen johto delegoi vastuuta esihenkilöille, joten vastuiden ja velvollisuuksien kertominen ja tiedostaminen on tärkeää kaikilla organisaatiotasoilla. Tietämättömyys ei vapauta vastuusta.

Hyvällä johtamisella ja työn organisoinnilla hallitaan ja optimoidaan työkuormitusta sekä varmistetaan hyvän ja turvallisen työn tekemisen edellytykset joka päivä. Työn ja vapaa-ajan tasapainoa ei saa vaarantaa.

Työsuojelun toimintaohjelma tulee työturvallisuuslain mukaan olla kaikilla työpaikoilla, ja sen laatiminen on työnantajan vastuulla. Ohjelman laatimiseen on hyvä ottaa mukaan työterveyshuolto, työpaikan työsuojeluorganisaatio ja työntekijät. Työsuojelun toimintaohjelma on kuvaus siitä, miten työsuojeluasiat on yrityksessä organisoitu ja mitkä ovat keskeiset kehittämiskohteet.

Jotta toimintaohjelma toimii työsuojelun työkaluna, tulee säännöllisin välein tarkastaa ohjelmaan kirjattujen tavoitteiden ja sisällön ajantasaisuus. Ohjelman sisältämiin toimenpiteisiin on nimettävä vastuuhenkilöt ja aikataulut. 

Työsuojelun toimintaohjelmaa täydentämään laaditaan työsuojelun yhteistoiminnassa tarkempi ’toteuttamissuunnitelma’ eli työsuojelun toimintasuunnitelma. Mitkä ovat tärkeimmät kehityskohteet, mitä niille tehdään, kuka tekee ja millä aikataululla. Toimintasuunnitelman laadinnassa tulee kuulla toteutuksesta vastaavia, eli yleensä esihenkilöitä.

Hyvinvoivan työyhteisön lähtökohta on yhdenvertainen ja tasa-arvoinen kohtelu. Työyhteisön jokaisen jäsenen vastuulla on huolehtia siitä, että työpaikalle syntyy erilaisuutta salliva ja hyödyntävä kulttuuri.  

Monimuotoisuuden määritteitä ovat lain mukaan ikä, sukupuoli, vammaisuus, terveydentila, etninen alkuperä, kansalaisuus, kieli, uskonto, vakaumus ja seksuaalinen suuntautuminen. Näiden perusteella ihmisiä ei saa asettaa eriarvoiseen asemaan työntekijänä tai asiakkaana. Työyhteisössä monimuotoisuuden ulottuvuuksia ovat myös koulutus, kokemus, taidot, työnteon tapa, persoonallisuus ja arvot. 

Jos työnantajan palveluksessa on säännöllisesti vähintään 30 työntekijää, työpaikalla on oltava yhdenvertaisuussuunnitelma tarvittavista konkreettisista toimista yhdenvertaisuuden edistämiseksi. Suunnitelmalle ei ole määrämuotoa, mutta sen tulee olla todennettavissa ja tarkastettavissa.  

Yhdenvertaisuussuunnitelma ja sen vaikuttavuus on käsiteltävä yhdessä henkilöstön tai heidän edustajiensa kanssa. Luottamushenkilöllä ja työsuojeluvaltuutetulla on oikeus pyynnöstä saada tietää, mihin toimiin työnantaja on ryhtynyt yhdenvertaisuuden edistämiseksi työpaikalla. 

Tasa-arvolla tarkoitetaan työssä sukupuolten välistä tasa-arvoa, joka käsittää myös sukupuoli-identiteetin eli kunkin oman kokemuksen sukupuolestaan sekä sukupuolen ilmaisun eli sukupuolen tuomisen esiin pukeutumisella, käytöksellä tai muulla vastaavalla tavalla. 

Tasa-arvosuunnitelma (yli 30 työntekijää) tulee laatia vähintään joka toinen vuosi, ja sen päivittämisestä on tiedotettava henkilöstölle. Tasa-arvosuunnitelma laaditaan yhteistyössä henkilöstön edustajien esimerkiksi luottamushenkilön, luottamusvaltuutetun tai työsuojeluvaltuutetun kanssa.  

Henkilöstöpolitiikassa tasa-arvo liittyy esimerkiksi  

• palkkaukseen 
• johtamiskäytäntöihin 
• vaikuttamismahdollisuuksiin 
• rekrytointiin 
• urakehitykseen 

• työtehtävien monipuolisuuteen ja tasapuoliseen jakautumiseen 
• työsuhteiden pituuteen 
• työskentelyolosuhteisiin 
• Perhevapaakäytäntöihin. 

Palkkakartoituksen avulla selvitetään, ettei saman työnantajan palveluksessa olevien samaa tai samanarvoista työtä tekevien naisten ja miesten välillä ole perusteettomia palkkaeroja. Jos selkeitä eroja on, niiden syitä ja perusteita on selvitettävä ja ryhdyttävä korjaaviin toimenpiteisiin. 

Työsyrjintä on ihmisten eriarvoista kohtelua jollakin yhdenvertaisuuslaissa tai tasa-arvolaissa kielletyllä syrjintäperusteella. 

Työpaikan vaarojen kartoituksella selvitetään millaisia työntekijän turvalisuutta tai terveyttä uhkaavia tekijöitä työpaikalla on, miten vakavia seurauksiltaan ja miten todennäköistä on kohdata niitä. Tällaista systemaattista prosessia kutsutaan riskiarvioinniksi. Riskienarvioinnilla löydetään ne kohteet, joihin tulee kohdentaa toimenpiteitä joko välittömästi (suuri riski) tai suunnitelmallisesti pidemmälla ajanjaksolla (esim. hallittavissa oleva, epätodennäköinen riski). Riskiarvointia käytetään siis työpaikan turvallisuuden yhtenä kehittämistyökaluna, jonka avulla prioirisoidaan resurssit. Tärkeimmät asiat sisällytetään työpaikan työsuojelun toimintaohjelmaan.

Graafiselle alalle on oma räätälöity riskiarviointityökalu OiRA. Se on Euroopan työterveys- ja työturvallisuusviraston ylläpitämä maksuton työkalu. Suomessa sitä hallinnoi ja kehittää Työterveyslaitos yhdessä alan työpaikkojen ja esimerkiksi Työturvallisuuskeskuksen työalatoimikuntien kanssa.

Työtekijöiden osallistaminen oman työnsä ja työpaikan kehittämiseen lisää hallinnan tunnetta ja sitä kautta työtyytyväisyyttä. 

Kaikkien mielipiteitä kuullaan, erilaisuutta ja eri työtehtäviä osataan arvostaa ja työyhteisössä kaikkia kohdellaan asiallisesti ja ystävällisesti. Oikeudenmukaisuus, tasapuolisuus ja avoimuus ovat työelämän keskeiset arvot. 

Työsuojelun yhteistoiminta on lakisääteistä ja sen käynnistäminen on työnantajan vastuulla.

Yksittäistä työntekijää/työryhmää koskevat työsuojeluasiat käsitellään esimiehen ja työntekijän/työryhmän kesken (välitön yhteistoiminta), laajemmin vaikuttavat asiat koko henkilöstön tai työsuojeluvaltuutetun kanssa (välillinen yhteistoiminta). Työsuojeluvaltuutettu ja kaksi varavaltuutettua tulee työntekijöiden valita keskuudestaan yli 10 hlön työpaikoilla. Pienilläkin, alle 10 hlön työpaikoilla on huolehdittava työnantajan ja työntekijöiden välisestä yhteistoiminnasta eli ellei valtuutettuja ole valittu, käsitellään asioita yhdessä koko henkilöstön kanssa. 

Mitä kuuluu työsuojelupäällikön, työsuojeluvaltuutetun tai työsuojeluasiamiehen tehtäväkenttään? Entä millaisia työntekijöiden turvallisuuteen, terveyteen ja työkykyyn vaikuttavia asioita yhteistoiminnassa käsitellään? Miten toimenpiteitä sekä niiden toteutumisen ja vaikutusten seurantaa tehdään?

Työnantajan pitää järjestää henkilöstölle ennaltaehkäisevät työterveyshuoltopalvelut, kun työntekijöitä on yksi tai enemmän riippumatta tehtävistä työtunneista tai työsuhteen kestosta. lakisääteiseen työterveyshuoltoon ei sisälly esim. yleislääkäritasoinen sairaanhoito, mutta vaarallisen voimakkaalle melulle altistuvien kuulon seuranta määräaikaistarkastuksin kuuluu.

Työterveyshuollon ennaltaehkäisevät toimet työssä ja työolosuhteissa parhaimmillaan mahdollistavat työvoiman säilymisen terveenä ja työkykyisenä läpi työuran. Työtä voidaan sopeuttaa vastaamaan työntekijän edellytyksiä ja toisaalta työntekijöiden terveyttä sekä työ- ja toimintakykyä voidaan edistää mm. työterveyshuollon tarjoamalla ennaltaehkäisevällä ohjauksella ja neuvonnalla.

Työnantajan vapaaehtoisena työterveyden lisäpalveluna voi olla esim. 

• työterveyslääkärin ja työterveyshoitajan antama hoito 

• tarvittavat laboratorio- ja kuvantamistutkimukset 

• ikäkausitarkastukset 

• työterveyshuollon asiantuntijoiden ja erikoislääkäreiden konsultaatiot työkyvyn tai hoitomahdollisuuksien selvittämiseksi siten, että hoitovastuu säilyy työterveyslääkärillä. 

Työpaikkaselvitykset jaetaan laajuuden ja tarkkuuden mukaan perusselvitykseen ja suunnattuun selvitykseen.  Suunnatut työpaikkaselvitykset kohdentuvat johonkin työpaikan tai työn osa-alueeseen, kuten psyykkisiin, sosiaalisiin tai fyysisiin kuormitustekijöihin. Niiden tarve voidaan selvittää perusselvityksen yhteydessä. 

Työntekijä voi myös pyytää perustellusta syystä selvitystä omasta työkuormituksestaan.

Työpaikkaselvitys tehdään aina työpaikan ja työterveyshuollon yhteistyönä. Osallistujina työpaikalta voivat olla esimerkiksi työsuojelupäällikkö ja -valtuutetut, esihenkilöt ja työntekijät. 

Työpaikkaselvityksen pohjalta tehdään työnantajalle ehdotus tarvittavista parannuksista, työhygieenisistä mittauksista ja työntekijöiden määräaikaistarkastuksista. Mm. näitä asioita kirjataan työterveyshuollon toimintasuunnitelmaan. Työterveyshuollon asiantuntemusta kannattaa käyttää myös opetuksen ja ohjauksen antamisessa -kuuluu itseasiassa heidän tehtäväkenttäänsä työpaikkojen tukemisessa.

Työpaikan vaarojen arviointi ja työpaikkaselvitys muodostavat perustan myös ensiapuvalmiuden suunnittelulle. Työterveyshuolto auttaa arvioimaan onko työpaikalla työpaikan olosuhteisiin nähden riittävästi ensiaputaitoisia henkilöitä ja asianmukainen ensiapuvarustus sekä toimintaohjeet onnettomuustilanteita varten.

Työohjeet on hyvä olla kirjallisina, mutta myös erilaisia digivälineitä kannattaa hyödyntää. Joskus video, animaatio tai valokuva toimii paremmin kuin kirjallinen ohje. Pääasia on, että kaikki osapuolet ymmärtävät asiat samalla tavalla ja erilaiset oppijat huomioidaan. Työpaikalta löytyy yleensä paljon materiaalia, jota voi hyödyntää varsinaisen työohjeen täydentäjänä tai lähdeaineistona, kuten

• käsi­kir­jat, ma­nu­aa­lit 
• kaa­vi­ot, poh­ja­pii­rus­tuk­set 
• työ­tur­val­li­suus­oh­jeet 
• käyt­tö­oh­jeet 
• sattuneet tapaturmat ja läheltä piti -tilanteet 
• pro­ses­si­ku­vauk­set 
• vaarojen ja haittojen ar­vi­oin­nit 

• valo­ku­vat, vi­de­ot. 

Erityisiä turvallisuustoimia tai erityistä ammattitaitoa vaativiin töihin on omia työlupakäytäntöjään. Työlupa perustuu työn riskien arvioinnin pohjalta laadittuun ohjeeseen. Työlupakäytännöt koskevat sekä omia että ulkopuolisia työntekijöitä. Joidenkin töiden ja työtehtävien tekemiseen vaaditaan määrätty pätevyys. 

Esimerkkejä pätevyyden ja/tai luvan vaativista töistä: 

• tulityöt 
• nostotyöt 
• suljetut tilat / säiliötyöt 
• korkealla tehtävät työt 
• työ räjähdysvaarallisissa tiloissa 
• sähköasennus- ja huoltotyöt 
• trukin tai henkilönostimen käyttö. 

Rakennusalan työalatoimikunta on koonnut sivuilleen erilaisia lupalomakkeita ja tarkistuslistoja, joista löytyy materiaalia myös graafisella alalla sovellettavaksi.

Asianmukaisella opastuksella ja koulutuksella voidaan työntekijöiden työtaitoa kehittää, lisätä työmotivaatiota ja vähentää henkistä ylikuormittuneisuutta. Perehdyttäminen antaa työntekijälle valmiudet työskennellä työtehtävissään oikealla ja turvallisella tavalla. Työnopastuksessa varmistetaan, että työntekijä hallitsee työtehtävän, käytettävät koneet ja työvälineet sekä osaa toimia myös häiriö- ja poikkeustilanteissa.  Opastusta annetaan esim.

• työhön mahdollisesti liittyvistä terveysvaaroista, esim. kemikaaleista 

• henkilönsuojainten oikeasta käytöstä 

• käyttöturvallisuustiedotteista 

• menettelytavoista, joita on noudatettava tuotannon aloituksessa, lopetuksessa, koneiden puhdistuksessa, säädössä, huollossa, korjauksessa sekä tavanomaisissa häiriötilanteissa 

• uusien koneiden ja laitteiden toimintavoista. 

• käsin tehtävistä nostoista ja siirroista 

Vakavien tapaturmien taustalla on usein perehdytyksen puute. Puutteellinen perehdyttäminen taas saattaa olla seurausta puutteellisesta riskien arvioinnista tai siitä, ettei riskien arvioinnista saatua tietoa ole siirretty toimintaohjeisiin. Jotta työtä voidaan tehdä turvallisesti, tarvitaan tietoa sekä selkeitä ja noudatettavissa olevia toimintatapoja ja -ohjeita.  Valmiiksi mietityt toimintamallit ja -ohjeet helpottavat myös vaikeidenkin asioiden käsitelyä ja työn valvontaa.

Jatkuvasti muuttuvat tilanteet ja toimintaympäristö edellyttävät oleellisten asioiden kertausta ja niistä muistuttamista. Omaa vastuuta osaamisestaan voi osoittaa kysymällä, kertaamalla ja ottamalla selvää, jos on epävarma jostakin asiasta. Koko työyhteisön tulee osaltaan luoda ilmapiiri, jossa on turvallista kysyä ja myös kyseenalaistaa. 

Perehdyttämisen ja työnopastuksen tueksi on hyvä laatia vaaranpaikoista kirjallinen tarkistuslista, jolla seurataan opastuksen etenemistä. Lista perustuu työn vaarojen selvittämisestä saatuihin tietoihin.

Perehdytykseen on hyvä sisällyttää myös keskustelu yhteisistä säännöistä ja toimintaohjeista, kuten häirinnän ja epäasiallisen kohtelun tunnistaminen, väkivallan uhkatilanteissa toimiminen ja liiallisen henkisen kuormittumisen ennakointi.

Myös esihenkilön perehdytyksestä ja työhyvinvoinnista tulee pitää huolta. Esihenkilö tarvitsee riittävästi resursseja, työkaluja ja tukea pystyäkseen hoitamaan vastuullista tehtäväänsä 

Seuraamalla työympäristöä ja siinä tapahtuvia muutoksia voidaan vaaratekijöihin reagoida jo ennen vahinkojen syntymistä. Seurannan toteutuksessa voidaan käyttää apuna mm. erilaisia tilastoja, tarkastuksia tai työhygieenisiä mittauksia.

Työturvallisuuden mittaaminen on edellytys onnistuneelle työturvallisuuden johtamiselle: ’Kun voit mitata – voit myös johtaa’. Hyvän työturvallisuusmittariston avulla voidaan arvioida toiminnallista tehokkuutta sekä talouden että turvallisuuden kannalta 

Turvallisuushavainnot

Turvallisuushavaintojen kirjaamisella saadaan tietoa tapaturmien tai tuotannollisten ongelmien ennaltaehkäisyä varten. Useat läheltä piti -tilanteet tietyllä koneella tai osastolla viestivät kasvaneesta tapaturmariskistä. Ilmoitusten lukumäärä mittaa myös ilmoitusaktiivisuutta ja kuvaa turvallisuuskulttuuria. Vaaratilanteen ilmoittaminen osoittaa, että ilmoittaja on sisäistänyt turvallisuusajattelun ja tarkkailee työympäristöä sekä ottaa vastuuta havaitsemistaan ongelmista.  

Tapaturmatilastojen seuranta ja analysointi

Tapaturmia seuraamalla saadaan tietoa esim. millä osastoilla tapahtuu eniten tapaturmia, minkä tyyppisiä (kaatuminen, puristuksiin jääminen jne.) nämä tapaturmat ovat ja mikä on syntyneiden vammojen vakavuusaste ja taloudelliset kustannukset. Tapaturmamäärien ja niistä aiheutuneiden poissaolojen määrien pitkän aikavälin muutoksia seuraamalla saadaan käsitys työpaikan turvallisuuden kehityksestä ja voidaan verrata turvallisuustilaa muihin saman alan työpaikkoihin.  

Sairauspoissaolojen seuranta

Sairauspoissaolopäivien luokittelu osastoittain ja tautiluokittain auttaa näkemään, minkälaisten vammojen tai sairauksien vuoksi työntekijät ovat poissa ja minkä osaston työympäristöön tulisi erityisesti kiinnittää huomiota. Tilastot tulee koota siten, että niissä esitettyjä tietoja ei pystytä yhdistämään yksittäiseen työntekijään. 

Ylityötilastot

Ylityötilastojen avulla voidaan seurata tuotannollisia tekijöitä, esimerkiksi töiden suunnittelun toimivuutta, henkilökunnan määrän riittävyyttä, varamiesjärjestelmän toimivuutta. Ylitöiden vaikutusta työntekijöiden jaksamiseen voidaan arvioida käyttämällä rinnalla sairauspoissaolotietoja. 

Muita esimerkkejä erilaisista mittareista työturvallisuuden ja työhyvinvoinnin seuraamiseen:  

1. Työn ja toimintaympäristön mittareita

• riskien arviointi ja muut arvioinnit 

• työtapaturmat ja vaaratilanneilmoitukset 

• sisäiset auditoinnit, turvallisuuskierrokset ja -keskustelut

• kehittämistoimenpiteiden toteutuminen 

2. Yksilön ja työyhteisön mittareita

• kehityskeskustelut 

• esihenkilöarvioinnit 

• ilmapiiri- ja työyhteisökyselyt 

• sairauspoissaolot ja kuormitusarvioinnit 

• vaihtuvuus ja lähtökeskustelut 

• eläköityminen 

3. Taloudellisia mittareita

• työterveyshuollon kustannukset 

• sairauspoissaolojen kustannukset 

• työkyvyttömyyseläkkeiden kustannukset 

• työtapaturmien kustannukset. 

Tarkastustoiminnalla pyritään havaitsemaan ja korjaamaan mahdolliset epäkohdat jo varhaisessa vaiheessa ennen vaaratilanteiden tai tapaturmien syntyä. Työpaikan sisäisen tarkastustoiminnan toteuttamisen kannalta on tärkeää, että työpaikalla sovitaan etukäteen siitä, ketkä osallistuvat tarkastustoimintaan, milloin ja missä tilanteissa tarkastuksia tehdään, kuinka niistä raportoidaan, kuka korjaa tarkastuksilla todetut puutteet ja kuka määrittelee korjaustoimenpiteiden kiireellisyyden. 

Hankintatarkastukset

Hankintatarkastuksilla tarkoitetaan esim. koneiden ja laitteiden työsuojelullisten ja ergonomisten ominaisuuksien arviointia tai hankittavien kemikaalien vaikutuksien arviointia työturvallisuuteen jo tarjous- ja hankintavaiheessa. Kemikaalien hankinnan ennakkovalvonnalla voidaan tarkistaa käyttöön tulevien terveydelle vaarallisten aineiden turvallisuustiedot ja varmistaa, että käyttöturvallisuustiedot ovat saatavissa.

Koneiden käyttöönottotarkastukset

Koneiden käyttöönottotarkastuksella varmistetaan, että työpaikalle hankittu kone tai laite toimii turvallisesti ja että suoja- ja turvalaitteet toimivat moitteettomasti. Käyttöönottotarkastuksessa varmistetaan, että koneen asennuksen tai korjauksen yhteydessä mahdollisesti ohitetut turvalaitteet on kytketty päälle ja että koneen ohje- ja varoituskilvet ovat olemassa. Käyttöönottotarkastus tehdään myös koneeseen tehtyjen korjaustoimenpiteiden jälkeen.

Työn aloitustarkastus ja riskiarviointi

Työn aloitustarkastus tehdään, kun aloitetaan uusi työ, josta työntekijällä ei ole riittävästi kokemusta tai siitä ei ole kirjallista ohjeistusta. Tällöin käydään läpi työn turvallinen suoritus vaihe vaiheelta. Samaa tapaa edellytetään myös ulkopuolisten urakoitsijoiden noudattavan. Apuna voi käyttää turvallisuussuunnitelmalomaketta:

Muita ennakoivia tarkastuksia ovat myös säännölliset paloturvallisuuskierrokset, ensiapuvälineiden ja -valmiuden tarkistus, käytössä olevien koneiden turvallisuuskatselmoinnit, kiinteistön kulkutiet ja muu rakenteelinen turvallisuus, siisteys ja järjestys jne.

Graafisen alan omaa riskiarviointityökalua OiRAa, voidaan hyödyntää myös turvallisuuskierroksilla vaikkapa yksi aihepiiri kerrallaan.

Työturvallisuuskulttuurin kehittymisen ja työturvallisuuden johtamisen tärkeitä rakennuspalikoita ovat ajantasainen ja tarkoitustaan palveleva dokumentaatio sekä onnistunut viestintä.  

Mitä viestitään, kenelle ja miten usein

Tavoitteena on, että kaikki saavat oikea aikaisesti tarpeelliset tiedot osatakseen toimia turvallisesti ja oikein. 

• Työturvallisuuden nostaminen jokaisen kokouksen asialistalle ensimmäiseksi on yksi hyvä tapa pitää turvallisuusasioita jatkuvasti mielessä.  
• Sattuneista tapaturmista tai vaaratilanteista tiedottaminen kannattaa miettiä etukäteen, jotta mahdollinen oppi saadaan heti kaikille käyttöön.
• Työturvallisuusasioista voi keskustella myös hyvin vapaamuotoisesti jostain ajankohtaisesta turvallisuuteen liittyvästä asiasta.
• Turvatuokioita voi antaa myös henkilöstön pidettäviksi – yhdessä tai yksin voi kertoa esimerkiksi jostakin omaan työhön liittyvästä vaarasta, käytettävästä henkilönsuojaimesta, kemikaalista jne. Pääasia on, että saadaan lisää tietämystä, osallistumista ja osaamista työpaikan turvallisuuden ja terveellisyyden edistämiseksi. 
• Myös työturvallisuuden tavoitteiden saavutuksista kannattaa viestiä. Henkilöstö kannattaa pitää osallisena koko ajan ja tehdä yhteiset ponnistelut ja saavutukset näkyviksi. Yrityksen johdon osoittama arvostus työturvallisuuden kehittymistä kohtaan on erityisen tärkeää.

Valmiita vinkkejä turvatuokioiden pitämiseen löydät esimerkiksi täältä: https://ttk.fi/turvatuokio/(avautuu uuteen ikkunaan, siirryt toiseen palveluun)