Työpaikan säteilyturvallisuus
Säteilyt jaetaan ionisoimattomaan ja ionisoivaan säteilyyn.
Ionisoimaton säteily
- staattiset ja pientaajuiset sähkö- ja magneettikentät
- radioaallot
- mikroaallot
- infrapunasäteily, näkyvä valo sekä ultraviolettisäteily (optinen säteily)
- lasersäteily (laserista tulevaa optista säteilyä)
- ultraääni luetaan myös kuuluvaksi ionisoimattomaan säteilyyn.
Nämä säteilytyypit eivät aiheuta ionisaatiota, mutta ne voivat silti olla haitallisia, jos altistuminen on liian voimakasta.
UV-valoa käytetään graafisessa teollisuudessa UV-värien ja -lakkojen kuivatuksessa. Laserlaitteita käytetään teksti- ja painopinnanvalmistuslaitteistoissa ja tulostinlaitteissa (digipainokoneissa?). Infrapunasäteilylle altistuminen on mahdollista, kun käytetään infrapunakuivaimia esimerkiksi painovärien kuivaamiseen.
Työntekijöiden altistusta säteilystä aiheutuvilta vaaroilta suojellaan valtioneuvoston asetuksilla.
Sähkömagneettiset kentät
Sähkömagneettisten kenttien syntymiseen tarvitaan joko sähkövirtaa tai voimakasta kestomagneettia. Voimakkaita kenttiä syntyy yleensä laitteista, jotka käyttävät suuria virtoja ja tehoja. Sähkömagneettiset kentät voivat häiritä sydäntahdistimien tai muiden aktiivisten implanttien toimintaa, huomioitava on myös raskaana olevat sekä erityisherkät työntekijät.
Optinen säteily
Ionisoimatonta sähkömagneettista säteilyä esiintyy kaikkialla työ- ja elinympäristössämme. Aallonpituutensa mukaan säteily jaetaan optiseen ja radiotaajuiseen säteilyyn. Optista säteilyä ovat ultraviolettisäteily, näkyvä valo ja infrapunasäteily. Se koostuu useista vaikutuksiltaan erilaisista taajuus- ja aallonpituusalueista.
Ultraviolettisäteily on silmälle näkymätöntä säteilyä. UV-säteilyn lähteitä ovat auringonvalo, hitsauskaari ja UV-lamput. UV-säteilyn säteilyteho ilmaistaan watteina (W) ja voimakkuus ihmiseen kohdistuessaan tehotiheytenä (W/m2).
Lasereiden synnyttämä säteily on yksiväristä, voimakasta näkyvää valoa, joka poikkeaa tavanomaisesta säteilystä siten, että sen teho ei heikkene etäisyyden kasvaessa.
Tehokkaimpien työstölasereiden aallonpituus on infrapunasäteilyn aallonpituusalueella. Infrapunasäteily eli lämpösäteily (IR-säteily) on näkyvää valoa pitempiaaltoista, jota lähettävät kaikki lämpöä säteilevät pinnat. Mitä kuumempi säteilijä on, sitä suurempi on sen säteilyteho.
Ultraviolettisäteily vaikuttaa ihoon, silmiin ja immunologiseen järjestelmään. Säteily voi aiheuttaa ihon punoitusta ja arkuutta, ihon veltostumista ja vanhenemista, ihosyöpää, harmaakaihia sekä sarveiskalvon tulehduksia kuten ns. lumisokeutta. UV-säteily voi heikentää kehon vastustuskykyä ja aktivoida ihossa olevia viruksia.
Näkyvän valon kaistalla sininen valo voi aiheuttaa fotokemiallista verkkokalvon tulehdusta, jonka epäillään kiihdyttävän ikääntymiseen liittyvien verkkokalvon rappeumamuutosten syntymistä. Lasereiden haittavaikutukset rajoittuvat silmiin ja ihoon.
Vahingossa silmään tai iholle osuva voimakas lasersäde voi aiheuttaa pysyviä vammoja. Silmään osuva lasersäde voi polttaa verkkokalvon soluja niin vakavasti, että ne eivät kykene toipumaan. Erityisesti näkyvän valon ja lähi-infrapunasäteilyn aallonpituusalueilla toimivat laserit voivat aiheuttaa silmään pysyvän verkkokalvovaurion.
Näkyvä valo voi aiheuttaa terveydellisten haittojen lisäksi myös häikäistymistä, mikä voi lisätä tapaturmariskiä.
Voimakas lämpösäteily voi aiheuttaa palovammoja iholla, vahinkoa silmän verkkokalvolle, silmän mykiön tai sarveiskalvon samentumista ja lievimmillään lämpökuormituksen lisääntymistä.
UV-säteilyä synnyttävien laitteiden aiheuttama säteilyaltistus on työpaikalla pidettävä pienenä, jotta akuutteja haittavaikutuksia ei synny.
Laserlaitteet jaetaan eri turvallisuusluokkiin niiden aiheuttamien terveysvaikutusten perusteella. Luokan 1 ja 1M laitteet ovat käytännössä vaarattomia, ja luokan 4 laitteet voivat aiheuttaa pahoja silmä- ja ihovammoja.
Altistumista hajasäteilylle voidaan vähentää oikeilla työmenetelmillä tai vähentämällä säteilyssä työskentelyn aikaa. Säteilylähteet tulisi eristää muusta työympäristöstä esimerkiksi sijoittamalla ne erilliseen tilaan, asentamalla työkohteen ympärille suojaseinämä tai -verho tai sijoittamalla ne riittävän kauas työntekijöistä. Säteilylähteen ja työntekijän välisen etäisyyden lisääminen vähentää säteilyn voimakkuutta merkittävästi.
Lämpösäteilyä voidaan vaimentaa tavallisella ikkunalasilla tai sitä voidaan heijastaa pois heijastekalvon tai -verhon avulla. Lämpösäteilyn tuomaa lisäkuormaa voidaan pienentää myös riittävän tehokkaan ilmastoinnin avulla.
Lämpösäteilyltä voidaan suojautua käyttämällä henkilökohtaisia suojaimia, kuten suojalaseja ja heijastavaa vaatetusta.
Myös UV-säteilyn vaikutuksia voidaan vähentää käyttämällä suojalaseja ja ihoa suojaavia vaatteita.
Ionisoiva säteily
Radioaktiiviset aineet lähettävät ionisoivaa säteilyä. Lisäksi ionisoivaa säteilyä tuottavat esimerkiksi röntgenlaitteet. Säteilyä käytetään hyödyksi terveydenhuollossa, teollisuudessa ja tutkimustyössä. Säteilyn käytön on oltava hyväksyttävää, ennalta suunniteltua ja turvallista.