Melu ja tärinä
Melu on yleisin ammattitaudin aiheuttaja
Työikäisten selvästi yleisin vahvistettu ammattitauti on meluvamma. Meluvamma on sisäkorvaperäinen kuulonalenema, joka syntyy pitkäaikaisen tai toistuvan melualtistumisen seurauksena.
Graafisen alan eri työvaiheissa syntyvä melu ja siitä aiheutuvat ongelmat vaihtelevat suuresti esimerkiksi menetelmien, välineiden ja työtilojen mukaan.
Taittotyössä, repro-osastoilla ja painopinnanvalmistuksessa melu ei ole enää suuri ongelma. Näiden työtehtävien pahimmat melun lähteet ovat ilmastointi, pumput ja moottorit, joiden aiheuttama melu on yleensä alhainen ja helpohko vaimentaa.
Painon pahimmat ja vaikeimmin vaimennettavat melun lähteet ovat suuret rotaatiopainokoneet ja niiden taittolaitteet.
Jälkikäsittelyssä suurimpia melun lähteitä ovat taitto-, stiftaus-, sidonta- ja liimanidontakoneet ja leikkurit. Taittolaitteet aiheuttavat voimakasta pulssimaista melua, kun taas stiftaus- ja sidontakoneilla melu aiheutuu erilaisista iskuista ja ilmavirroista. Liimanidontakoneilla melua aiheuttavat jyrsinlaitteet.
Korva sietää erilaatuista melua eri tavalla. Impulssimelu on vaarallisempaa kuin tasainen, ja korkeataajuinen melu on vaarallisempaa kuin matalataajuinen.
Melu on tasaista, kun sen vaihtelu on alle 6 dB. Isku- eli impulssimelulla tarkoitetaan äkillistä voimakkaita iskuääniä sisältävää melua. Se sisältää lyhyitä, alle sekunnin kestäviä iskumaisia, voimakkaita ääniä.
Altistuminen voimakkaalle melupiikille voi aiheuttaa äkillisen fyysisen vaurion korvassa. Kun vauriot ovat riittävän suuria tai kun niitä kertyy paljon, huononee kuulo joko tilapäisesti tai pysyvästi. Kuulon alenemisen lisäksi korvat voivat alkaa myös tinnittää eli soida.
Meluvamman syntyyn vaikuttavat pääasiassa melun voimakkuus, altistusaika, äänienergian jakautuminen eri taajuuksille ja melun laatu.
Melu voi vaikuttaa moniin toimintoihin, kuten keskittymiseen ja rentoutumiseen, sosiaaliseen käyttäytymiseen sekä mielialaan. Melun häiritsevyys voi ilmetä esim. suorituskyvyn heikentymisenä, aggressiivisuutena ja onnettomuusalttiuden kasvuna. Melu voi estää myös ihmistä ymmärtämästä muita varoitusääniä, jolloin tapaturmanvaara korostuu.
Päivittäisen melualtistuksen raja-arvoksi on säädetty 87 dB ja äänen huippupaineen raja-arvoksi 200 Pascalia (Pa), joka vastaa 140 desibeliä. Työnantajan on viipymättä vähennettävä altistus raja-arvoa pienemmäksi.
Jos työntekijän päivittäinen melualtistus ylittää 80 dB tai äänen huippupaine 112 Pa (135 dB), työnantajan on hankittava työpaikalle käytettäväksi henkilökohtaisia kuulonsuojaimia. Työntekijöille on tällöin myös annettava riittävä ohjaus ja opetus melun vaaroista ja sen torjunnasta.
Jos työntekijän päivittäinen melualtistus ylittää 85 dB tai äänen huippupaine 140 Pa (137 dB), työnantajan on annettava työntekijöille henkilökohtaiset kuulonsuojaimet, joita työntekijöiden on myös käytettävä. Työntekijöille on lisäksi järjestettävä säännölliset kuulotarkastukset työterveyshuollossa, tehtävä riskien arviointi ja ryhdyttävä toimeen melun aiheuttamien haittojen vähentämiseksi. Toimenpiteet on kirjattava meluntorjuntaohjelmaan.
Melu voi olla häiritsevää, vaikka se ei vielä aiheuttaisi terveyshaittaa. Samoin tietyt kemikaalit (esim. styreeni, tolueeni, lyijy, elohopea ja hiilimonoksidi) lisäävät melun haittavaikutuksia, joten tällaisten kemikaalien käytön yhteydessä tulee kuulosuojainten tarve arvioida jo alemmilla melutasoilla.
Työterveyshuollossa pyritään tunnistamaan henkilöt, joilla on suurentunut riski saada meluvamma. Melulle voi olla myös erityisherkkä.
Alueet, joilla melutaso ylittää säännöllisesti 85 dB tai äänen huippupaine 140 dB, on varustettava määräysmerkillä ”Käytettävä kuulonsuojaimia”. Erittäin voimakkaan ja jatkuvan melun alue ja sille pääsy rajataan teknisesti mahdollisuuksien mukaan.
Meluntorjuntatoimenpiteitä toteutetaan seuraavassa järjestyksessä:
- Valitaan työmenetelmä, joka synnyttää mahdollisimman vähän melua. Melun aiheuttamia haittoja voidaan torjua kiinnittämällä huomiota koneiden melutasoon uusien konehankintojen yhteydessä.
- Pienennetään melulähteen äänitehoa. Voimakasmeluinen kone voidaan korvata hiljaisemmalla. Taittolaitteen melua voidaan vähentää koteloimalla melua aiheuttavat osat, kuten veitsi. Huolehditaan koneiden kunnosta.
- Melulähde sijoitetaan omaan huoneeseensa, jossa on eristävät seinät. Painokoneiden tarvitseman imu- ja puhallusilman aiheuttamaa melua alennetaan keskittämällä pumput erilliseen tilaan painosalin ulkopuolelle. Eristetään sekä ilma- ja rakenneääniä että ilmastoinnin ja lattian kautta kulkeutuvia ääniä ja värähtelyjä.
- Melulähteen ja työskentelypaikan väliin sijoitetaan ääntä läpäisemätön este ja huonetilan äänitasoa alennetaan ääntä imevillä pintamateriaaleilla.
- Sijoitetaan työntekijät omaan huonetilaansa tai tauotetaan melualueella työskentelyä altistumisen vähentämiseksi. Äänieristetty valvomo on suuressa salissa edullisempi ratkaisu kuin jokaisen koneen kotelointi. Rotaatiokoneiden yhteyteen on rakennettu valvomoita, joissa työntekijät voivat olla koneen käydessä.
- Henkilökohtaisten suojainten käyttö. Suojaustehoon vaikuttaa olennaisesti suojaimien käyttöaste. Suojaimet tulee asettaa paikoilleen ennen meluun menoa ja käyttää koko melussaoloajan. Työntekijöiden kannattaa kokeilla eri suojaintyyppien sopivuutta ja käyttömukavuutta.
Joskus melua voi vähentää huoltamalla tai korjaamalla koneet siihen kuntoon kuin niiden pitäisi olla. Esimerkiksi laakeriäänet, metalli–metalli-kosketukset ja kappaleiden heitteleminen roskalaatikoihin ovat monesti sellaisia melun aiheuttajia, joita voidaan pienillä kustannuksilla ja yksinkertaisin toimenpitein korjata.
Kupusuojaimet vaimentavat melua 20–30 dB. Tehokkaimmin ne vaimentavat korkeita taajuuksia. Vaahtomuoviset tulpat ovat vaimennukseltaan lähes samantasoiset. Kertakäyttöisillä tulpilla päästään 25–30 dB ja toistuvaan käyttöön tarkoitetuilla tulpilla 15–30 dB vaimennukseen. Tehokas vaimennus edellyttää, että tulpat on asetettu paikoilleen huolellisesti. Jos tulpat asetetaan huolimattomasti, saavutetaan vain noin 5 dB vaimennus. Sangalliset tulpat vaimentavat noin 5 dB muita suojaimia vähemmän. Kuulosuojainten vaimennuskyky tulee huomioida suojainta valittaessa.
Kuulosuojainten yleisimmät tyypit ovat
- tulppasuojaimet: korvakäytävän suulle asetettavat suojaimet
- kupusuojaimet: koko ulkokorvan peittävät suojaimet
- kupu- ja tulppasuojainten yhdistelmät
- mikrofonilla varustetut suojaimet
- kommunikaatio- eli viestintäsuojaimet
- vastamelusuojaimet: suojaimen sisälle tuotetaan elektronisesti melua, joka on vaiheeltaan vastakkaista ulkopuolelta tulevan melun kanssa.
Tärinän vaikutukset kehoon ja käsiin
Tärinä voi kohdistua ihmisen koko kehoon tai vain käsiin. Käsiin kohdistuva tärinä syntyy joko käsityökalun tai koneen iskevästä edestakaisesta tai pyörivästä liikkeestä. Koko kehoon kohdistuu tärinää ajoneuvoista tai välillisesti alustan välityksellä. Tärinän haittavaikutukset riippuvat tärinän voimakkuudesta ja taajuudesta sekä altistumisajan pituudesta.
Käsitärinä voi aiheuttaa terveyshaittaa verenkierrolle, tuki- ja liikuntaelimille tai hermostolle. Tärinätaudin oire on valkosormisuus. Oireet voivat vaihdella lievistä yhden sormen valkosormisuuskohtauksista vakaviin sormien kudosmuutoksiin. Oireita edeltää käsien puutuneisuus, pistely ja kipu. Myöhempiä seurauksia saattavat olla hienomotoriikan ongelmat ja puristusvoiman heikkeneminen.
Kehotärinä saattaa aiheuttaa erityisesti alaselän sairauksia tai selkärangan vammoja. Tärinä voi vaikuttaa myös tasapainoelimeen ja aiheuttaa pahoinvointia. Joidenkin sisäelinten ominaistaajuudet ovat näillä alueilla. Ominaistaajuudellaan kyseinen elin alkaa värähdellä ja aiheuttaa terveyshaittaa.
Työnantajan tulee olla selvillä käytettävien koneiden ja laitteiden aiheuttamasta tärinäaltistuksesta (48/2005). Tärinälle altistumista arvioidaan käytettävien koneiden tehollisten käyttöaikojen perusteella. Arvio tehdään altistumisen kestona työvuoroa kohti. Koneiden valmistajilta löytyy tiedot koneiden aiheuttamasta tärinätasosta.
Toimenpiderajan ylittyessä työnantajan on laadittava ja toimeenpantava tärinäntorjuntaohjelma altistumisen ja terveyshaittojen vähentämiseksi sekä ryhdyttävä viipymättä toimenpiteisiin altistumisen vähentämiseksi alle raja-arvon.
Tärinäaltistumisen vähentäminen
Tärinäaltistumista voidaan hallita seuraavilla keinoilla:
- Selvitetään mahdollisuus suorittaa tärinälle altistavia töitä vaihtoehtoisilla työmenetelmillä.
- Koneet on huollettava säännöllisesti, jotta koneiden huono kunto ei aiheuta ylimääräistä tärinää.
- Työpäivän kokonaistärinäannosta pienennetään työnkierrolla sekä sopivalla tauottamisella.
- Työntekijöiden koulutuksella ja opastuksella vähennetään väärien työtapojen aiheuttamaa turhaa tärinäaltistusta.
- Terveystarkastustarpeen arvio on tehtävä työntekijälle, joka käyttää työssään säännöllisesti käsiin kohdistuvaa tärinää aiheuttavia työkaluja tai altistuu koko kehoon kohdistuvalle tärinälle.
Lisätietoa aiheesta
Käytännön tietoa tärinämittausten tulkitsemisesta, tärinäntorjuntaohjelman laadinnasta ja mallilomakkeen löydät Työturvallisuuskeskuksen Rengasalan tärinäoppaasta: