Valaistus
Tärkein tekijä hyvän näkyvyyden kannalta on näkökohteen ja ympäristön luminanssi. Luminanssi kuvaa sitä valoa, jonka pinta säteilee tai heijastaa. Silmä aistii vain luminanssin. Valaistusvoimakkuus on pinnalle lankeavan valon mitta, ja sen yksikkö on luksi (lx). Luksiasteikko perustuu näköhavaintoon, ja sen avulla voidaan ilmoittaa, kuinka paljon valoa työtilassa pitäisi olla.
Valaistuksessa näkyvyyteen ja näkömukavuuteen vaikuttavat esimerkiksi
- valaistusvoimakkuus
- häikäisy
- sisustus (seinien ja kattojen väri)
- valolähteiden väriominaisuudet.
Vaikutukset
Hyvä valaistus auttaa työntekijää saamaan riittävästi tietoa ympäristöstään, jotta hän voisi suoriutua tehtävistään ja liikkua tilassa turvallisesti, helposti ja tehokkaasti. Lisäksi hyvä valaistus vaikuttaa työntekijän vireystilaan sekä parantaa viihtyvyyttä.
Huono valaistus ei aiheuta silmävammoja, mutta huonon valaistuksen seurauksena tapaturmariski kasvaa ja työssä väsyminen lisääntyy. Lisäksi huono valaistus vähentää viihtyvyyttä ja rasittaa silmiä. Tämä ilmenee mm. päänsärkynä, kyynelvuotona ja kirvelynä.
Sopimattomassa valaistuksessa vaaran aiheuttaa yleensä riittämätön valaistusvoimakkuus tai luminanssiin liittyvä suora tai epäsuora häikäisy.
Huono valaistus voi aiheuttaa myös ns. stroboskooppi-ilmiön. Siinä valaistus voi saada näyttämään, että koneen osat ovat pysähtyneet, vaikka ne todellisuudessa liikkuvat.
Valaistuksen arviointi
Työpaikalla tulee olla riittävä ja sopiva valaistus sekä varavalaistus tärkeillä poistumisteillä ja sellaisissa tiloissa, joissa ei ole ikkunoita. Työpaikalla tulee olla myös riittävä ulkovalaistus.
Sopivassa valaistuksessa työn suorittaja näkee hyvin työkohteen ja lähiympäristön. Helposti havaittavia, valaistusta ja turvallisuutta heikentäviä tekijöitä ovat lamppujen rikkoutumiset, likaisuus, yleisen valaistuksen heikkous ja selvät häikäisyä aiheuttavat tekijät.
Lainsäädännössä ei ole asetettu raja-arvoja valaistuksen voimakkuudelle. Valaistuksen riittävyyden arvioinnissa ja suunnittelussa voidaan käyttää apuna esimerkiksi Suomen Standardisoimisliitto SFS (SFS-EN 12464-1) ohjearvoja.
Sellaisessa työssä, jossa käytetään kasvonsuojainta tai kohdetta tarkkaillaan suojalasin läpi, tulisi valaistuksen minimitasoa korottaa 50 prosentilla.
Sopiva valaistusvoimakkuus riippuu mm. työn laadusta, työkalujen ja koneiden laadusta, työympäristöstä ja työntekijän henkilökohtaisista ominaisuuksista (näkökyky, ikä). Tavanomaisiin askareisiin riittää yleensä 200–300 luksin valaistusvoimakkuus, mutta tarkka työ, kuten heikkolaatuisen tekstin lukeminen, vaatii 1000 luksin valaistustasoa, joka osin voidaan toteuttaa paikallisena.
Graafisen teollisuuden työpaikoilla esiintyy hyvin erilaisia työtehtäviä ja työtiloja, ja valaistukselta vaadittavat ominaisuudet vaihtelevat suuresti.
Painopinnan tarkistus ja värien arviointipaikka asettaa valaistuksille erityisvaatimuksia, kuten hyvää värintoistokykyä ja valaistustasoa. Valolähteenä tulisi käyttää valaisimia, joiden valo muistuttaa neutraalia päivänvaloa. Lisäksi muiden valolähteiden lähettämä valo rajataan pois.
Työpaikalle on järjestettävä varavalaistus esimerkiksi silloin, jos normaalin keinovalaistuksen sammumisesta voi aiheutua vaaraa työn lopettamiselle ja työtilasta poistumiselle.
Valaistuksen parantaminen
Valon laatuongelmat saattavat johtua huonoista valaisimista tai siitä, että valaisimet eivät ole työpisteiden kannalta sopivissa paikoissa. Monissa työpaikoissa valaisimet on asennettu tiettyihin paikkoihin rakennusvaiheessa, mutta niiden paikkaa ei ole vaihdettu, vaikka työpisteiden sijaintia on muutettu.
Tehdashallit ja valvomot
Korkeissa tehdashalleissa valaisinten on oltava tarpeeksi tehokkaita, jotta valoa riittää lattiatasolle asti. Valaisimet pitää sijoittaa myös tasaisesti, jotta silmän vaatima sopeutumisaika valon kirkkauden vaihteluihin eri tiloissa ei aiheuttaisi vaaratilanteita.
Valvomoiden kohtisuorat ikkunalasit aiheuttavat yleensä voimakkaita heijastuksia, mikä haittaa valvomon ja tuotantotilan välistä näkyvyyttä. Heijastuksen vähentämiseksi valvomoiden ikkunat tulisi asentaa 10–15 asteen kulmaan.
Kiiltokuvastaminen
Kiiltokuvastumisessa valo lankeaa epäsuotuisassa kulmassa näkökohteeseen, esimerkiksi paperille kirjoitettuun tekstiin, jolloin näkeminen heikkenee ja kontrasti alenee. Tällöin teksti vaalenee ja voi hävitä kokonaan näkyvistä. Kiiltokuvastuminen voi aiheuttaa ongelmia toimistotyössä ja työpisteissä, joissa luetaan esimerkiksi mittareiden asteikkoja.
Kiiltokuvastumista voidaan vähentää esimerkiksi välttämällä kiiltäviä pintoja, käyttämällä laajapintaisia valaisimia ja epäsuoraa valaistusta, sijoittamalla valonlähde siten, että valo tulisi yläviistosta takaapäin. Epäsuora valaistus ei kuitenkaan sovi mataliin huoneisiin, joissa kirkkaus ei jakaannu tasaisesti.
Näyttöpäätteet
Näyttöpäätetyössä valaisimet tulee asettaa siten, ettei niistä aiheudu häiritsevää heijastumista tai häikäisyä. Kontrastierot eivät saa olla suuria, eikä katseen suunnassa ruudun takana saa olla valoisia ikkuna- tai seinäpintoja.
Tilaan, jossa työskennellään näyttöpäätteillä, riittää vähäinen yleisvalaistus. Jos näyttöpääte joudutaan sijoittamaan ikkunan eteen, on ikkunassa syytä käyttää sälekaihtimia tai verhoja. Kattolamppu tai ikkunasta tuleva valo ei saa heijastua näyttöpäätteen kuvaruudulle. Jotta heijastumiselta vältytään, tulee kattovalaisimien olla kuvaruudun päällä tai sivulla eikä takaviistossa.
Työpisteessä tulee kiinnittää huomiota kirkkaussuhteisiin eli luminanssitasapainoon. Suuret kirkkaustason vaihtelut ärsyttävät ja rasittavat silmiä.
Esimerkiksi työtason ja työkohteen välinen kontrasti ei saa olla liian suuri. Kohdevalaisin tulee suunnata niin, ettei kiiltävästä pinnasta synny suoraa häikäisyä eikä heijastusta.