Kemikaalien tunnistaminen

Painovärien ohenteina ja pesuaineina käytetään liuotinaineita (alifaattisia ja aromaattisia hiilivetyjä), jotka ovat herkästi haihtuvia ja yleensä terveydelle haitallisia. Tällaisia kemikaaleja ovat esimerkiksi asetoni, ksyleeni ja tolueeni. 

Painolevyn kostutusvedessä käytetään herkästi syttyvää ja haihtuvaa kemikaalia, isopropanolia (IPA). Osassa painoista IPA:n käytöstä on luovuttu. Isopropanoli voi suurina pitoisuuksina aiheuttaa huimausta ja päänsärkyä sekä ärsyttää ihoa. 

Hengitysilmaan vapautuvia terveydelle haitallisia liuotinhöyryjä syntyy myös kuumaliimalaitteissa käytettävistä liimoista. Liimasidonnassa käytettävä liima on yleensä dispersioliimaa (PVA), mutta sidonnassa saatetaan käyttää myös terveydelle haitallisia polyuretaaneja. 

Osa kemikaaleista voi olla ärsyttäviä, syövyttäviä, herkistäviä tai jopa lisääntymisterveydelle vaarallisia. Syöpävaarallisista kemikaaleista on ainakin osassa painotaloista luovuttu, mutta tilanne pitää aina tarkistaa omalla työpaikalla.  

Monet kehitteet ovat ärsyttäviä aineita, ja ne aiheuttavat iho-, silmä- ja hengitystieoireita sekä allergiaa. Lisäksi eräät pesuaineet sisältävät ärsyttäviä ja syövyttäviä aineita. Syövyttäviä aineita käytetään myös fleksopainolevyjen valmistuksessa.  

Herkistävät kemikaalit voivat aiheuttaa allergiaa tai astmaa. 

Kemikaalien käyttökohteita

Painopinnan valmistus:

• levykehitys ja kehitteen tuoreistus (happamia tai alkalisia vesiliuoksia)
• syövytys
• kumitusliuokset (arabikumi)

Paino:

• kostutusvesi ja sen lisäaineet (isopropanoli) 
• kumikankaiden elvytysaineet ja korjailuaineet 

• tahraamisen poistoaineet 
• painovärit ja painovärien lisäaineet 
• ruosteenestoaineet 
• UV-värit ja -lakat 
• lakat 
• kuivausuuni (neste- tai maakaasu).

Sitomo:

• sitomoliimat ja muut liimat.

Pesu- ja puhdistusvaiheet:

• pesuaineet (liuotin- tai kasvisöljypohjaiset). 

Pölyinen ilma voi aiheuttaa

• jopa pysyviä sairauksia, kuten astmaa

• palo- ja räjähdysvaaran 

• epämukavuutta.

Pölyn aiheuttamia terveydellisiä vaikutuksia ovat esimerkiksi syöpä, pölykeuhko, ärsytys, myrkytys, tulehdukselliset keuhkovauriot ja allergiset vaikutukset. 

Palo- ja räjähdysvaara syntyy, kun palavan materiaalin muodostama pöly syttyy kuin palava kaasu ja johtaa suljetussa tilassa räjähdykseen. Tyypillisiä syttyviä materiaaleja ovat mm. puu, paperi, hiili, väriaineet, muovit ja alumiini. 

Pölyn aiheuttamat terveydelliset vaikutukset riippuvat pölyn laadusta ja luonteesta (fysikaalisista, kemiallisista ja mineralogisista ominaisuuksista) sekä altistumisajasta ja määrästä. 

Pölyhiukkaset kulkeutuvat elimistöön nenän, hengitysteiden, keuhkojen ja ihon kautta. Pölyn hiukkaskoosta riippuu, kuinka pitkälle pöly kulkeutuu hengityselimistössä. Hiukkaset jaetaan kolmeen ryhmään niiden hengitysteihin kulkeutumisen ja kertymisen mukaan: 

• hengittyvä jae: hiukkaset, jotka yleensä voivat joutua hengitysteihin 

• keuhkojae: kertyy keuhkoputkistoon 

• alveolijae: kulkeutuu keuhkorakkuloihin asti. 

Mitä pöly on?

Pöly on kiinteitä partikkeleita (halkaisija 1–100 µm), jotka voivat olla tai tulla ilmassa leijuviksi. Pölyä voi syntyä mekaanisen rikkomisprosessin seurauksena, irtotavaran siirrossa ja lastauksessa tai aineen annostelun yhteydessä. 

Pöly voi olla orgaanista tai epäorgaanista. Orgaanisia pölyjä ovat mm. paperipöly, puupöly, hilse- ja karvapöly sekä jauhopöly. Epäorgaanisia pölyjä ovat mm. kipsi, kalkkikivi, vuorivilla, kvartsipöly ja asbesti. Osa pölyistä, kuten asbesti, kvartsi ja lehtipuupöly, on luokiteltu syöpävaarallisiksi. 

Pölyvaaran arviointi 

Työpaikalla tehtävän työn pölyisyyttä on vaikea arvioida aistinvaraisesti, koska hengitysilmassa leijaileva pöly saattaa olla näkymätöntä. Lisäksi valo, hiukkasten koko ja muoto sekä pölypitoisuus vaikuttavat näköhavaintoon. 

Näkyviä hiukkasia ovat 10–20 µm suuremmat hiukkaset. Isot hiukkaset laskeutuvat nopeasti, mikä antaa mielikuvan siitä, että kaikki pöly laskeutuisi nopeasti, vaikka ilmassa saattaakin leijua vielä runsaasti pienempiä hiukkasia. Pölylle löytyy mittausmenetelmiä, ja mm. Työterveyslaitokselta sekä omasta työterveyshuollosta kannattaa kysyä neuvoa pölyn haitallisuuden arvioimiseksi. 

Työpaikan ilman epäorgaaniset ja orgaaniset pölyjen haitalliseksi tunnetut pitoisuudet (HTP) tulee tarkistaa sosiaali- ja terveysministeriön julkaisemasta luettelosta (HTP-ARVOT). Esimerkiksi hengittyvän puupölyn HTP-arvo on 2 mg/m³ / 8 h. Lehtipuupöly on luokiteltu syöpävaaralliseksi, joten 17.1.2023 lähtien sen sitova raja-arvo tulee vanhoille laitoksille olemaan sama, eli 2 mg/m³ / 8 h, mutta uusille vain puolet tuosta.  

Pölynhallintaan kannattaa kiinnittää huomiota myös painotaloissa. 

Kemikaali on kemiallinen aine tai niiden seos, joka voi olla nestemäistä, kiinteää tai kaasumaista. Niiden ominaisuudet, kuten haihtuvuus, liukoisuus, reaktiivisuus ja happamuus sekä käyttömäärät ja -tavat on vaikuttavat vaarallisuuteen. Pienikin määrä tai kerta-altistuminen voi olla vaarallinen kemikaalista riippuen.

Kemiallisilla tekijöillä tarkoitetaan esimerkiksi työprosesseissa ja -menetelmisssä vapautuvia erilaisia kemiallisia altisteita ja yhdisteitä, jotka voivat sisältää terveydelle haitallisia aineita (esim. hitsaushuurut, dieselpakokaasut, erilaiset pölyt).

Työsuojeluhallinnon sivuilta löytyy listauksia esim. työmenetelmistä, joissa muodostuu syöpävaarallisia tai lisääntymisterveydelle vaarallisia aineita.

Kemikaalin vaaraominaisuuksista saa tietoa käyttöturvallisuustiedotteen ja pakkauksen varoitusmerkeistä. Oma työterveyshuolto on myös asiantuntija terveydellisen merkityksen arvioinnissa. Myös Työterveyslaitoksen sivuilta löytyy runsaasti tutkittua tietoa.

Jokaisen tulee tietää mitä kemiallisia tekijöitä työpaikalla on, mitä vaaraa voi aiheuttaa ja miten vaaralta vältytään. Tämän varmistaminen on työnantajan tehtävä.

Kemikaaleille voi altistua joko hengitysteitse, ihon läpi tai ruuansulatuselimistön kautta. Esimerkiksi kiinteässä olomuodossa oleva kemikaali voi kulkeutua elimistöön näiden kaikkien altistumisreittien kautta. Altistuminen hengitysteitse kiinteälle kemikaalille on mahdollista, jos kemikaalia pääsee leviämään hengitysilmaan hienojakoisena pölynä. Ruuansulatuselimistöön kemikaalia voi päästä, jos nielee iholle laskeutunutta pölyä esimerkiksi ruokailun yhteydessä. Kemikaalia saattaa joutua suuhun myös käsien kautta esimerkiksi tupakoitaessa. Altistuminen ihon kautta on mahdollista joko imeytymällä ihon läpi tai kulkeutumalla rikkoutuneen ihon kautta elimistöön.

Hyvin ihoa läpäiseviä aineita ovat yleensä rasvaliukoiset kemikaalit kuten tolueeni, ksyleeni ja bentseeni. Kemikaalien vaarallisuuteen vaikuttavat monet tekijät. Ne voivat olla vaarallisia esimerkiksi syövyttävän tai myrkyllisen ominaisuutensa vuoksi tai syttymisherkkyytensä vuoksi. Yhdellä kemikaalilla voi olla myös useita vaaraominaisuuksia.

Terveydelle vaaralliset kemikaalit saattavat ärsyttää ihoa tai silmiä tai aiheuttaa herkistymistä ja myrkytysoireita, tai niillä voi olla vakavia pitkäaikaisvaikutuksia, jotka kasvattavat esimerkiksi syöpäriskiä. Graafisella alalla syöpävaarallisista aineista on pitkälti luovutt, mutta asia pitää aina työpaikkakohtaisesti tarkistaa.

Muita vakavia vaikutuksia ovat mm. vaikutukset lisääntymiseen tai sikiönkehitykseen. Ympäristön kannalta vaarallisia ovat mm. hitaasti hajoavat, eliöihin kertyvät ja myrkylliset aineet.

Kemikaaliturvallisuutta kannattaa arvioida säännöllisesti – vaikka alla olevien kysymysten ja tarkistuslistan avulla: