Kemikaalien rekisteröinti ja luokittelu
Euroopan unionin REACH-asetuksessa (1907/2006) on säännöksiä kemikaalien rekisteröinnistä, arvioinnista, rekisteröinnistä, lupamenettelystä ja rajoittamisesta.
Aineet pitää rekisteröidä silloin, kun niitä valmistetaan EU-maassa tai tuodaan EU-alueelle sellaisenaan tai osana valmisteita vähintään yksi tonni vuodessa valmistajaa tai maahantuojaa kohti. Valmistajan tai maahantuojan on arvioitava, onko aine ominaisuuksiltaan vaarallinen ja aiheuttaako sen käyttö terveys- tai ympäristöriskejä sekä mitä toimenpiteitä tarvitaan, että käytön aiheuttamat riskit ovat hallinnassa. Riskiarvioinnit rekisteröidään Euroopan kemikaalivirastoon. Ainetta ei saa valmistaa eikä luovuttaa markkinoille, ellei rekisteröintiä ole tehty.
Kemikaalin ostaminen oman yrityksen käyttöön EU-alueen ulkopuolelta on REACH-asetuksen mukaista maahantuontia, mutta ostaminen toiselta EU-alueen yritykseltä ei ole.
Valtaosa yrityksistä on kemikaalien jatkokäyttäjiä, joiden velvoitteet ovat vähäisemmät. Yritys on aineen sekoittaja, jos se sekoittaen tekee kemiallisia valmisteita (esim. maaleja). Sekoittamisessa aineet eivät saa reagoida niin, että syntyy uusia aineita.
Kemikaalin jatkokäyttäjällä on oikeus toimittaa valmistajalle tai maahantuojalle tiedot omasta, käyttöturvallisuustiedotteesta poikkeavasta kemikaalin käytöstään. Valmistaja tai maahantuoja voi ottaa tiedot huomioon turvallisuusarvioinnissaan ja kemikaalin käytön turvallisuusohjeessa.
Jos kemikaalit sisältävät vaarallisia aineita, käyttäjällä pitää olla niistä käyttöturvallisuustiedote. Tiedotetta käytetään työpaikan riskien arvioinnissa ja hallinnassa.
Käyttöturvallisuustiedotteita tulee säilyttää vähintään 10 vuotta kemikaalin
käytön päättymisen jälkeen.
Alla olevista laatikoista löydät lisätietoa kemikaalien vaaraominaisuuksista (sisältää linkit animaatioihin)
Graafisen teollisuuden käyttämät kemikaalit sekä painomateriaaleista ja painoväreistä syntyvä pöly ovat helposti syttyvää tai palavaa palokuormaa. Tulipalon voi aiheuttaa esim. staattisen sähkön synnyttämä kipinä tai sähköjärjestelmän oikosulku koneissa tai laitteissa.
Räjähtävät kemikaalit
Räjähtäviä kemikaaleja ovat sellaiset kiinteät, nestemäiset, tahnamaiset tai hyytelömäiset kemikaalit, jotka voivat räjähtää iskun, hankauksen, avotulen tai muun sytytyslähteen vaikutuksesta. Räjähdysvaara voi syntyä myös työtilan sopivasta pölyn ja ilman seoksesta.
Hapettavat kemikaalit
Hapettavilla aineilla (kuten hapella, vetyperoksidilla, kaliumkloraatilla ja natriumnitraatilla) on molekyylissään happiatomeja, jotka ne voivat helposti luovuttaa. Tämän ominaisuutensa vuoksi hapettavat aineet ovat erittäin reaktiivisia ja voivat aiheuttaa räjähdyksen tai tulipalon tai kiihdyttää toisten aineiden palamista.
Syttyvät kemikaalit
Erittäin helposti syttyväksi, palavaksi nesteeksi luokitellaan sellaiset kemikaalit, joiden nesteen leimahduspiste (alin lämpötila, jossa höyrystynyt neste tai kaasu syttyy) on alle nolla astetta ja kiehumispiste alle 35 °C. Helposti syttyväksi luokitellaan kemikaalit, joiden leimahduspiste on alle 21 °C. Syttyvän palavan nesteen leimahduspiste on 21–55 °C. Muiksi palaviksi nesteiksi luokitellaan nesteet, joiden leimahduspiste on 55–100 °C.
Helposti syttyviä kemikaaleja ovat esimerkiksi tolueeni, asetoni ja isopropanoli. Graafisessa teollisuudessa käsitellään runsaasti kemikaaleja, jotka ovat syttyviä tai palavia nesteitä. Näille on ominaista höyryn syttyminen, mikä on mahdollista, kun kaasu tai neste on leimahduspistettään korkeammassa lämpötilassa sopivassa seossuhteessa ilman kanssa.
Terveydelle vaarallisiksi kemikaaleiksi luokitellaan sellaiset kemikaalit, jotka nieltynä, hengitettynä tai ihokosketuksessa ovat ihmiselle vahingollisia.
Kemikaali on terveydelle vaarallinen, jos se on
- myrkyllinen
- haitallinen
- syövyttävä
- ärsyttävä
- herkistävä
- syöpää aiheuttava
- perimää vaurioittava
- lisääntymiselle vaarallinen.
Kemikaalien haitallinen terveysvaikutus riippuu mm. aineesta, annoksesta, altistusajasta, reitistä ja altistumisen toistuvuudesta sekä altistuvan henkilön fysiologisesta tilasta (iästä, sukupuolesta, terveydentilasta).
Haittavaikutukset voivat ilmetä heti tai vasta pitkän ajan kuluessa, ja ne saattavat olla joko pysyviä tai ohimeneviä. Akuutteja vaikutuksia ovat esimerkiksi väsymys, päänsärky, pahoinvointi ja kuolema. Pitkäaikaisia vaikutuksia ovat esimerkiksi syöpä, maksakirroosi, hermostolliset vauriot ja allergiat.
Turvallisen altistumistason määrittelemiseksi kemikaalien käytölle on annettu erilaisia raja- ja ohjearvoja. Todellisen turvallisen altistumistason arviointia vaikeuttaa usein kuitenkin se, että työntekijä saattaa altistua työssään usealle eri kemikaalille. Lisäksi terveyshaittojen arvioinnissa tulee raja-arvojen riittävyys arvioida uudelleen esimerkiksi silloin, jos työntekijä tupakoi tai on raskaana, työ on erityisen raskasta tai työntekijä on erityisen herkkä.
Hengitysteitse tapahtuvan altistuksen turvallisuutta voidaan arvioida esimerkiksi haitalliseksi tunnettujen pitoisuuksien (HTP-arvot) kautta. Niillä tarkoitetaan pienimpiä ilman epäpuhtauksien pitoisuuksia, joiden katsotaan voivan vaarantaa työntekijän turvallisuuden. HTP-arvot ilmoitetaan joko 8 tunnin tai 15 minuutin keskipitoisuudelle. Sosiaali- ja terveysministeriö on julkaissut luettelon työpaikan ilman epäpuhtauksien haitallisiksi tunnetuista aineista ja niiden haitallisista pitoisuuksista. Julkaisua päivitetään noin kahden vuoden välein.
Altistumisen voidaan arvioida olevan
- vähäistä, kun epäpuhtauden pitoisuus ilmassa on alle 10 % HTP:stä
- kohtalaista, kun epäpuhtauden pitoisuus ilmassa on 10–50 % HTP:stä
- merkittävää, kun epäpuhtauden pitoisuus ilmassa on 50–100 % HTP:stä
- liiallista, kun epäpuhtauden pitoisuus ilmassa ylittää HTP-arvon.
Altistuksen turvallisuuden arvioinnissa tulee HTP-arvojen lisäksi ottaa huomioon myös muita tekijöitä kuten aineen vaarallisuus sekä voimakkain kertaluontoinen altistus.
Myös mm. asbestille, bentseenille, lyijylle, kovapuupölylle ja vinyylikloridille on määrätty valtioneuvoston päätöksissä sitovat raja-arvot, joiden ylittyminen on kiellettyä tai velvoittaa työnantajaa erilaisiin toimenpiteisiin.
Ihon kautta tapahtuvan altistuksen turvallisuuden arvioinnissa tulee huomioida mm. kemikaalin rasvaliukoisuus, kemikaalin syövyttävyys, kemikaalin syöpävaarallisuus sekä vaarallisuus perimälle tai lisääntymiselle.
Kemikaalialtistuksen turvallisuutta voidaan seurata myös lääketieteellisten tutkimuksten kuten biomonitoroinnin avulla. Siinä kemikaalin tai sen aineenvaihduntatuotteen pitoisuutta mitataan verestä, virtsasta tai uloshengitysilmasta.
Ympäristölle vaarallisella kemikaalilla tarkoitetaan ainetta tai valmistetta, joka ympäristöön jouduttuaan voi aiheuttaa välitöntä tai viivästynyttä vaaraa ympäristölle tai sen osalle.
Kaikkiin ympäristölle vaaralliseksi luokiteltujen aineiden päällyksiin on merkittävä tietyt vaaralausekkeet (H-lauseke) ja turvallisuustoimenpiteitä osoittavat lausekkeet (P-lauseke).
Onko työpaikallasi näitä aineita? Katso oheiset videot ympäristölle vaarallisista kemikaaleista sekä otsonikerrokselle vaarallisisita kemikaaleista.
Erityistä vaaraa aiheuttavilla aineilla tarkoitetaan syöpävaarallisia, perimää
vaurioittavia ja lisääntymiselle vaarallisia eli ns. CMR-aineita sekä ympäristössä
hitaasti hajoavia, biokertyviä ja ympäristölle myrkyllisiä PBT- ja vPvB-aineita. Mahdollisia ovat myös aineet, jotka antavat aihetta vastaavanlaiseen huoleen kuin CMR- tai PBT/vPvB-aineet, esim. hormonitoimintaa häiritsevät aineet ja hengitystieherkistäjät.
Euroopan kemikaalivirasto (ECHA) ylläpitää ns. kandidaattilistaa eli ehdokasaineluetteloa erityistä huolta aiheuttavista aineista (ns. SVHC-aineet). SVHC-aineet aiheuttavat yrityksille erilaisia velvollisuuksia. Luvanvaraiseksi päätetyt aineet löytyvät REACH-asetuksen liitteestä XIV.